Liikunnan merkitys kunnissa

Liikuntapalvelut ovat nousseet useammassa keskustelussa tai kannanotossa esille vaalien alla. Tämä on mielestäni hyvä asia. Päättäjien ja erityisesti kuntalaisten on hyvä tunnistaa liikunnan ennaltaehkäisevät vaikutukset. Euron sijoitus liikuntaan säästää neljä euroa terveyspuolen menoja. Liikunta kuuluu kaikille ja kunnan liikuntapolitiikan tulee edistää kaikkien kuntalaisten liikuntamahdollisuuksia.

Turun liikuntalautakunnan visiona on ollut Turku liikuttaa kaikkia. Strategisena valintana on ollut kohdistaa liikunnan tuet erityisesti lapsiin ja nuoriin – alle 20 vuotiaisiin turkulaisiin. Lapsena luodaan edellytykset liikunnalliselle elämäntavalla, kuten monelle muullekin hyvälle tai huonolle käyttäytymismallille. Kokoomus korostaa kuntavaaliohjelmassaan lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien ja harrastusten tukemista, sekä omatoimisen liikunnan edistämistä. Nämä ovat tärkeitä ja kannatettavia arvovalintoja.

Talouden realiteetit uhkaavat kuitenkin tavoitteiden toteutumista. Liikuntalautakunnan nettobudjetti on ollut noin 18 miljoonaa euroa. Tänä vuonna lautakunta ylitti budjetin karkeasti lähes 600.000 eurolla. Keskeiset syyt löytyvät liian korkeista tulo odotuksista. Maltilliset hinnastojen korotukset eivät ole toteutuneet tulo puolella. Asiakaskäyntien määrä on pysynyt kuta kuinkin ennallaan, mutta keskimääräinen tulo per asiakas on laskenut vuodesta 2013 lähtien. Johtopäätös on se, että kunnan liikuntapalveluja käyttävät entistä enemmän ne jotka saavat palvelut ilmaiseksi tai vahvasti subventoiduilla hinnoilla. Tämä lienee kaiken tarkoituskin.

Alle 20-vuotiaiden lasten ja nuorten vuorot kaupungin tiloissa ovat turkulaisille seuroille maksuttomia. Tämä tarkoittaa noin 10.000.000 euron avustusta turkulaisille seuroille perustuen tilojen käyttöön. Liikuntalautakunnalle kohdistuvat vuokrat nousevat säännöllisesti ja nettobudjettia on kiristetty, kuten muillakin toimialoilla. Ilmaisuuden problematiikka osuukin juuri tähän. Ilmaisuuden säilyttämiseksi maksullisia tuotteita on jouduttu korottamaan, joka näyttää vähentäneen niiden käyttöä. Ilmaisuus tulee suhteellisesti koko ajan kalliimmaksi ja tämän tilanteen säilyttämiseksi on jatkossakin joko nostettava muita maksuja, karsittava liikuntapalveluita tai liikuntapaikkaverkostoa. Jotain pystytään aina tekemään, mutta valinnat tulevat jatkossa olemaan yhä vaikeampia.

Tutkimusten mukaan yksi merkittävä syy nuorten drop-out ilmiöön ovat harrastusmaksujen suuruus. Tämän viitekehyksen tunnistaen ei ole mielekästä lähteä esittämään lasten ja nuorten liikuntapaikkojen maksullisuutta, mutta onko muita keinoja? Perimällä yhden euron per harjoitusvuoro kunta keräisi noin 250.000-300.000 euroa. Tämä yksi euro tarkoittaisi lapsen harrastusmaksuihin harjoitusmääristä riippuen 20-40 euron vuosikustannusta. Seurat siis lisäisivät tämän kunnan seuralta perimän maksun nykyisten maksujen päälle. Tällä saataisiin, muitten toimien lisäksi, paikattua nykyinen budjetin alijäämä.

Yksi vaihtoehto olisi lisätä lautakunnan budjettiin noin puoli miljoonaa euroa, jotta liikuntapalveluita voidaan maksuttomuuden lisäksi edelleen kehittää. Poliittisesti tämä voi olla hiukan hankalaa, sillä uuden palloiluhallin vuosivuokra liikuntalautakunnalle on noin 1.200.000 euroa, jota jo lähes kokonaisuudessaan odotetaan nykyisen budjetin lisäksi. Ilman tätä budjettilisäystä voimakasta vuorohintojen subventiota olisi hyvin hankala jatkaa.

Millä saataisiin ylipäätään mahdollistettua se, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen. Olisiko harrasteseteli tähän yksi vaihtoehto? Tuet ovat tehokkaita silloin, kun niillä tuetaan valituin avoimin periaattein esimerkiksi yleistä toimintaa tai ne kohdistuvat niihin, jotka tukea todella tarvitsevat.

Tavoitteita ei voi paaluttaa ilman talouden realiteettien tarkastelua. Tunnistamme liikunnan monipuoliset hyödyt kuntalaisten terveyden kannalta ja toisaalta positiiviset vetovoimatekijät kaupungin imagoon. Toivoisinkin avointa keskustelua aiheesta. Miten saamme tavoitteemme toteutettua? Karsimmeko palvelurakennetta, vähennämmekö liikuntapaikkojen ylläpidosta, korotammeko maksuja nykyisiltä asiakkailta, avaammeko maksullisuutta, vai laittaisimmeko kuitenkin lisää rahaa liikuntaan?

Juuso Kallio, liikuntalautakunnan jäsen